Muisti on elintärkeä. Tämän kognitiivisen toiminnon ansiosta pystymme elämään ajassa. ”Nyt” –hetkeä ympäröi lukuisa joukko muita muistotaajuuksia, kuten äsken, eilen, viime vuonna. Tulevaisuuden muistoille on varattuna tiloja, kuten kohta, huomenna ja eläkkeellä. Ainoa, jossa voimme vaikuttaa, on NYT ja se on vaikein.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muistoihin turvautuu tai kompastuu päivittäin. Monessa tilanteessa toiminta suuntautuu kokemuksen l. muistikuvan perusteella. Työhön lähtiessä otan avainnippun tutusta paikasta. Työssä muistan vastaamattoman sähköpostin. Kaupassa muistelen jääkaapin sisältöä ja ostan maitoa, juustoa, hilloa. Kotosalla plaratessani allakkaa, huomioin kummitytön tulevan synttärin. Arjen hallinnassa on hyvä, että muisti toimii: menneestä oppimisessa ja tulevan ennakoimisessa.

Olisi kätevää, jos muistin voisi napsaista tarvittaessa pois käytöstä: ihan vain NYT-elämisen helpottamiseksi. Elämistä kuormittavat lukuisat muistot, asiat ja velvoitteet, jotka vaatisivat huomiota. Useat muistot ripustautuvat nuoskan lailla olkapäille ja hidastavat elämän eteenpäinmenoa. Jotkut kohdat eletystä elämästä juoksevat pikamatkaa ja toiset maratonia. Lapsen tuodessa poikaystävän kotiin ensikertoja, nousee vanhemman muistoista kaikki ”varoitukset ja valistusvirret” mieleen. Kuin ”pikakelaukselta” tuntuvat äskettäin eletyt lapsuusvuodet: minne on piilotettu lapsen barbit ja tikkukaramellit? Miksi vaatteet ovat nykyään niin huonoa materiaalia, että kutistuvat parissa kuukaudessa? Ja mistä ilmestyivät nuo harmaat haivenet kutrien sekaan? Mähän olen sentään vain ”vähän yli 25-v.”!?? Muistojen varasto on täyttynyt huomaamatta: aika on juossut nopeaan.

Vain kuukausi ja Joulu tulee ovelle. Joulu sisältää paljon ”eri tahtista aikaa” ja muistoja. Joulua odotellessa muistellaan menneiden vuosien eletyt juhlat. Joulua ennen muistetaan ystäviä ja sukulaisia korteilla, lahjoilla tai viesteillä. Itse joulun viettäminen on traditioiden ketju: jokaisella on käsityksensä, mitä jouluun kuuluu ja miten siihen valmistaudutaan. Siksikö Joulun odotus ja viettäminen on niin rentouttavaa, kun sen voi halutessaan tehdä ”niin kuin viime vuonna”? Joulun muisto on pysähtynyt ja täynnä hidasta aikaa. Jos joulun viettäminen ei olekaan mahdollista ”tuttuun tapaan”, sairauden, eron tai muun surun vuoksi, tuleva juhla-ja loma-aika voi ahdistaa. Joulua voi olla vaikeaa viettää ”omalla, uudella tavalla” tämän yhteisöllisen riitin, joulun äärellä. Se voi vaatia ”muistojen kerjäämistä.”

Muistojen kapinaa olisi, että pystyisi elämään NYT. Olisi avattava kaikki aistit nykytilanteelle ja hetkelle ja unohdettava menneiden varjot. Olisi koettava NYT ilman huomisen murehtimista ja tulevan toiveajattelua. Iltalenkillä tulisi kävellä kävelemättömiä puistopolkuja. Kahvilassa pitäisi hakeutua istumattomaan pöytään nauttimaan kahvistaan. Joka päivä olisi kohdattava ihmiset tuoreesti. Ajan, paikan ja ihmisten muistaminen on välttämätöntä, mutta muistoja ei saisi olla yli perustarpeen. Muistoja saisi olla mahdollisimman niukasti, jotta hakeutuminen toisten ihmisten seuraan olisi välttämätöntä nyt-hetkessä elämiseen. Nyt -hetki olisi niin pysähtynyt, että siitä syntyisi mieluinen elämäntapa. Eikä kukaan joutuisi enää kerjäämään muistoja: nyt olisi riittävä. (mtu. 23. 11.08.)

 

Jälkipyyntö:

-Kuuntele, kuinka muistoja ”kerjää”  Happoradio biisillään ”Che Guevara”. Mielikuvia ja muistoja synnyttäviä sanoituksia on muissakin bändin biisien sanoituksissa.