Tämä aika kalenterivuoden lopussa on viimeisten voimien kierrätystä, pinnistelyä velvollisuuksista selviytymisestä ennen vapahtavaa joululepoa. Joulun odotus merkitsee, että saa laskea kierroksia ”työhyrrästä” ja lupaa lumoutua. Odotellessa joulua me koristamme kotiamme, kannamme valoa pimeisiin ikkunoihin ja huoneisiin. Pienin pintakiiltävin puuhin kasvatamme tunnelmaa ja luomme lumousta, hyvämielen lumousta vastalääkkeeksi rationaaliselle ”täsmäelämiselle”.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kun kamera vangitsee sukulaisista muutamia hetkiä, ne joko jäävät häviäviksi valoruuduiksi digimereen tai..dekorisoituvat ja ripustautuvat näytteille. Perhekuvat julkisessa näyttelyssä punovat katsojissa tyystin eri mielikuvia kuin oman perheen albumissa. Kun istut valoin koristellussa kirkossa ja kuuntelet kuoron soljuvia sävelkulkuja, on tunnelma liikuttavampi kuin kotisohvalta katsellen konserttia. Kun postiluukustasi tipahtaa käsinkirjoitettu kortti, on se monin verroin koskettavampaa kuin multimediaviesti kännykkään. Kun annat läheisellesi itsetehdyn lahjan, on se tuhannesti ajatusrikkaampi, kuin rahalla hankittu muisto.

Hyvänmielen lumous on pienistä asioista itse tehty. Suorittaminen seis ja havahdu. Älä usko vanhaa suomalaista sananlaskua: ”minkä taaksesi jätät, se edestäsi löydät”. Se, mitä et ole ehtinyt tehdä, …ei ollut tarpeeksi tärkeää, korvautui jollakin muulla tai menetti merkityksensä. Asioilla on tapana järjestyä. Mieti sen sijaan Veetin laulamia sanoja: ”Sadetta saadaan, aurinkoa otetaan”. Nyt on lupa lumoutua: ajasta, paikasta, tunnelmista, ajatuksista ja ihmisistä.

Joulupukilta toivon tänä jouluna, että Pata lakkaa soimaamasta kattilaa, Susi vaihtaa isoäidin kanssa ajatuksia glögiä nauttien ja Prinssi Vihreä patikoi seitsemänpeninkulman saappaissa luokseni ja lumoutuu sadaksi vuodeksi sohvalleni kehräämään kultalankaa! (mtu. 7. 12. 08)

Jälkilume:

-Lumousta janoaville apuja fantasialeffoista, kuten ”The Pirates of Carribean”