Sitä ku o suures sylttytehtahas tyäs, nii heleposti jymähtää lanttu jumihi ja rupiaa tarvittoon pöllyytystä sekä kroppa, että koppa. Täyspäisyyren vuaksi o tyrkättävä kiäli poskehe ja tiiraaltava menua uuresta vinkkelistä. Kiäliskolioossis o sitte se tauti, ku ansiotyätä o palio. Vaa seki o paree ku hapattaa siäelimiään kissinruuaksi.

Sylttytehtahas o Suuri remontti. Kaikki o kirjuutettuna tupakkiaskinkanteen, The Systeemi. Äijät nikkaroottoo ja ryskää pihanki perunipelloksi. Poraus taharittaa oppihokemia ja tupakkikialto pitää päällystöö virkiänä. Sitä mollaan sorvin ääres pohorittu, jotta nousooko tomu uluko- vaikko sisäpualen pääkoppaa??

Paitti pöly, opettajaa vainoo usia muuki vaara ja tauti. Naisihimisten kotua kantama o tua Köökkikumara. Sitä ku oikee montaa tointa toimittaa yhyrellä palakalla, alakaa varsi taittua latvastansa, ku käkkyrämänty vaaran kupehes. Hiirikuume on niinku urpaanimpi lämmönnousu mettäläästen myyräkuumeelle. Hiirikuumetta pukka, ku kaikkemmaailman räpsäykset ja räknäykset pitää tärkiää vääntää sähköösiksi planketeiksi. Soliraarisuutta se vissiin o, ku ne ”piänet miähet konehessa” tulee kans pitää tyässä ja touhussa.  Pankkoovaivaane pistää talteen pännänysät "pahan päivän" varalle. Kalavokankiutta tapaa vanahoilla tyäntekijöillä. Ja nuaremmilla koltiaasilla taas Uhopöhöö. Pahimmoollansa se erinomaasuuren tauti muuttuu Airols-rokkohon, ku sairastunehen oirehet ryykää oleen suasion kalastelua oppijooren eres. Se parenoo aijjan kans ja vuasien viäries. Tiukkareuhkaanen ei kenkää tykkää olla, vaikka soon syntymälahaja ehtoosille emännille. Käämikuumekki tapaa kaikes kiirees kansankynttilöölle puhkiaan. Siihe ei auta ku väestä viarootus, vällyje välihi usiaksi päiväks.

Usiasti pakka olee, jotta opettaja soon opettajan paras kaveri. Ku o samallaaset hualet, pukkaa ”huanot” huakaaloon yhyres. Paras ystävyys o, ku saaristolaasvillasta tikuttu liina: sei turhaa krumeluuttia tartte, muutaman kiakuran kylykeensä ja jo o komiaa: siinon alakuperääset aromit tallessa ja se kestää monenmmoosta vääntöö: ei soo moksiskaan piänestä ravasta: siinon pitua ja luannetta, ku väkevässä karamellissa: se pysyy usian vuaren, paranoo ikää myäre ja o muaris aina. (mtu 15. 2. 09)

Jäläkituuma:

-Hyvä ystävyys o ku ”kahaleet Isoontalon Antin kintuus: hillittöö hiuka konhottamista, muttei puutu komiaan kokonaisuutehen”…

..samaisilla ajatuksilla 51Koodia laulaa ”Kahleet”-kappaleessaan: ”kuka Sinä olet minulle kertomaan…”